Maanantaina oli varjopäivä aamupäivän osalta. Päätettiin sit päivällä lähtä tsekkailee tota George Townin keskustaa. Löydettiin Lonely Planetin (joka on osoittautunut ehkä reissun toiseks tärkeimmäksi tavaraksi) avulla ensiksi Chinatowniin. Pyörittiin siellä ku turistit konsanaan ja käytiin parissa temppelissä ihmettelemässä. Ei me siellä hirveen kauan viihdytty ja päätettiinki sitten yrittää kävellen etsiä yhtä ostoskeskusta. Tämä ei ollutkaan järin hyvä idea painostavassa +34 asteen helteessä keskellä keskustan hulinaa, ilman karttaa. Siellä me tallustettiin reilu kolme tuntia ja voin kertoa että soijaa pukkas! Luovutettiin sit Subwayn kohdalla ja liftattiin taksin kyytiin. Kyl tuntu hyvälle ilmastoitu autokyyti!
Tiistaina herättiin aamu 7 aikaan jäätävään meteliin. Ulkona tuli vettä ku vesiputouksesta ja peltikatto ku on pään päällä, ni se räminä on erittäin suuri! Täällä on ukkostanu ja satanu vettä nyt ainakin kahtena yönä putkeen. Niin, ja täällä ku vettä sataa ni sitä kans SATAA!
Saatiin sit vielä nukuttua vähän aikaa ja nukuttiin jopa meijän enkka tällä reissulla, herättiin vasta 10:30! Päätettiin sit päivemmällä suunnistaa paremmalla tuurilla kohti ostoskeskusta (ei siis samaa, mitä etsittiin maanantaina).
Valittiin sitten monista bussivaihtoehdoista just se pisin mahdollinen. Bussi täyttyi söpöistä, mutta myös äänekkäistä koulupojista. Löydettiin perille ja saatiin rahaa palamaan kiitettävästi.
Tänään meillä on ollut oikein reipas päivä. Käveltiin reilu 10km luonnossa, josta puolet keskellä viidakkoa. Oli erittäin mahtava mutta myös rankka kokemus!
Viidakossa rähjääntyneinä ja väsyneinä takas tullessa alettiin sit Tuulian kans ettimään avainta, että päästäis suihkuun. Siinä sitä sit etittiin tuloksetta ja tajuttiin että se on joko tippunu Tuulian taskusta tai sitten jääny huoneen sisälle. Kysyttiin sitten tältä isännältä vara-avainta ja selitettiin nolona tilanne. No, mies tuli vara-avaimen kanssa avaamaan meijän oven ja jätti sen ainoan vara-avaimen meille. Se vielä sano Tuulialle, että pitäkää tästä huolta, koska jos tämä häviää, niin ovi pitää hajoittaa. Ei sit löydetty sitä kadonnutta avainta myöskään huoneen sisältä.. Tuulia oikein totes et jätetään nyt noi vara-avaimet varmaan talteen tähän huoneen pöydälle eikä laiteta ovea lukkoon ku käydään pihalla. No, kun sit tultiin takas ja kokeilin ovea, se oli lukossa! Sitä epätoivon määrää ei voi kuvailla.. Ovi oli itestään menny lukkoon ja meijän vika avain oli siellä sisäpuolella. Jouduttiin aika kauan keräillä itteämme ennenku pystyttiin mennä selostaa tilanne sille isännälle. Hävetti niiiin paljon! Luulis, ettei näin vaan voi käydä, mut meille näköjään voi. Sieltä se sit tuli työkalujen kanssa naureskellen että mistäs kohtaa hajotetaan. Nyt on sit uus lukko ja avaimetkin (toistaiseksi) tallessa!
Ei voi kun todeta, että täällä on maailman ystävällisimmät ihmiset. Pysty naureskella tollekin säädölle!
Noi niin huokaisee helpotuksesta, kun lähetään huomenna täältä pois..
Lähetään siis aamulla rämpimään kohti Pangorin saarta. Sieltä sitten asiaa seuraavalla kerralla.
Terkkuja sinne ja pitäkää avaimet paremmassa tallessa kun me! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti